keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Intian eläinmaailma

Olen nähnyt täällä seuraavia eläimiä:

antilooppi (Bikanerin aavikolla)

riikinkukko (tien varressa matkalla Agraan ja hotellin uima-altaalla)

kameli (joka paikassa myös kaupunkiliikenteessä)

gekko (iltaisin camp-talon seinissä)

vuohi

sika

lammas

lehmä/sonni

villisika

maaorava tms.

koira

kissa

hevonen (albiinoversiot kenttätöissä)

apina, kahdenlaisia (kadulla kenttätöissä ollessa, tosin monkey temple on lähellä)

kani (liian pienessä häkissä)

papukaija (sama majoitus kuin edellisessä)

elefantti (Amber fortilla turistihommissa)



Koiria täällä on todella paljon. Jostain kumman syystä ne myös näyttävät kaikki samanrotuisilta, peruskulkukoirilta. Olen nimennyt rodun Intian pystykorvaksi. Tosin koska koirilla ei ole pystykorvia olisi sopivampi nimi Intian kippurahäntä. Kaksi koiraa olen nähnyt talutettavan hihnassa ja ne ovat olleet selvästi eri rotuisia kuin nämä katujen kasvatit. Suomalaisen Anun luona kotimajoituksessa vieraillessamme tapasimme myös kolme lemmikkikoiraa, jotka elävät sisällä ja pienellä pihalla. Intiassa koirien lenkityskulttuuria ei siis ilmeisemmin juurikaan ole. Tämän lisäksi lemmikkikulttuuri ei ole toistaiseksi oikein auennut. Oletan, että kenttätöissä näkemäni papukaijat ja kanit häkeissä olivat lemmikkejä eivätkä ruuaksi.


Siatkin kulkevat kaduilla ihan vapaana enkä tiedä kenen omaisuutta ne ovat. Sikoja olen nähnyt harhailevan myös muslimialuilla ja hehän eivät kyseistä eläintä syö. Hindut taas kumartavat pyhiä lehmiään joiden hoitoa olen myös kuumeisesti pohtinut. Aion selvittää pikapuolin kuka lehmät lypsää jos lypsää ja kuka niistä pitää huolta. Ihan pyhällä hengelle ei ainakaan minun oletukseni mukaan lypsämättömyydestä aiheutuvasta utaretulehduksesta selviä. Ja kai nämä intialaiset jostain maitonsa saavat? - Nyt viime aikoina olen kuullut juttua, että lehmillä olisi koti jossain jonne osaavat iltaisin vaeltaa. Tosin yhtenä iltana meidän pihatiellä tapasimme yksinäisen vasikan, joka ei ilmeisesti ollut ehtinyt porukan mukaan. Lehmäsääli iski. Mysteeri on kuitenkin yhä puoliksi ratkeamatta, koska en tajua, missä tällä meidän asuinalueella Jai Jawan colonyssä, joka on ns. paremman väen aluetta, on lehmien koti.


Koirien määrä on täällä verrannollinen kissojen valtavaan määrään Marokossa. En ole nähnyt kuin kolme kissaa tähän mennessä. Koiria sen sijaan näen päivittäin ainakin kymmeniä. Pikkuhiljaa minusta on sukeutumassa varsinainen koirien ystävä, kun säälien katson kuinka huonossa kunnossa sinnittelevät menemään. Haluaisin pelastaa ainakin yhden. Tuntuu pahalta aina kun näen täällä mitä tahansa eläintä hakattavan, tonkimassa roskia ja syömässä muovia, pidettävän liian pienessä häkissä tai raahaamassa ja nilkuttamassa itseään eteenpäin. Toisaalta taas tuntuu ristiriitaiselta pohtia täällä eläinten oikeuksia, kun monia täällä kohtaamiani ja näkemiäni ihmisiä koskevat tismalleen samat asiat kuin äsken kuvailemiani eläimiä. Tänään kuitenkin ostin t-paidan jossa yllätyksekseni lukee ”save animals". Ja koska se oli ainoa t-paitateksti jonka pystyin näkemään itselläni toisin kuin ”I'm lovely girl” yms. päädyin valitsemaan sen. Saapa nähdä millaisia kommentteja paita aiheuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti