Viimeinen postaus Intiasta

Täällä on paleltu viime viikot. Lämpötila on laskenut huimasti ja välillä ollaan 10-13 asteessa. Yöllä palelee ja hieman kauhulla olen katsellut lumikuvia Suomesta. Tänään istun toimistolla viimeistä päivää ja illalla me Suomi-tytöt lähdemme Saaran homestay-kotiin viettämään pikkujouluja. Huomenna muutan cämpiltä hotelliin ja torstaiaamuna hyppään Delhiin menevään junaan. Delhissä aikaa ei ole turhan paljon, yksi yö hotellissa ja aikaisin perjantaiaamuna kentälle. Helsinkiin saavun kuuden maissa illalla.

Annan kanssa naurattaa.

Viikonloppua sain ihan oman vieraan Suomesta, kun Anna tuli puolentoista kuukauden matkansa aluksi moikkaamaan minua vielä viimeisenä viikonloppunani. Perusturisteilut Jaipurissa hoidettiin taksilla ajellen yhdessä Saaran ja Peksin kanssa. Monkey temple, Amber fort ja Nahagar Fort suoritettiin lauantaina ja sunnuntaina Pink Cityä. Oli hauskaa päättää Jaipurin vika viikonloppuni samoihin juttuihin kuin millä kolme kuukautta sitten täällä aloitin. Ja oli ihanaa olla Annan kanssa.

Eilen olin pienessä kolarissa. Työmatkalla aamulla kolmipyöräinen tuk-tukia isompi pikkurekka tuli edestä päin ja kääntyi suoraan meidän tukkarin kylkeen, kun ei ehditty alta pois. Molemmat, Cloudagh ja minä iskettiin jalkamme heilahduksessa etuistuinlautaan. Mulle tuli vaan mustelma polveen ja ennestään nyrjähtänyt nilkka tärähti taas uudelleen, mutta Cloudagh kävi vielä iltapäivällä lääkärillä saaden tyhjän diagnoosin vaikkei pysty kunnolla varaamaan jalalle painoa. Mutta säikähdyksellä siis selvittiin, pahemminkin olisi voinut käydä. Nyt tuk-tuk ei esim. kaatunut, mikä olisi pahimpia vaihtoehtoja. Pahinta oli ehkä nähdä toisen ajopelin tulevan kohti ja tietää että isku varmasti tulee. Jälkishokki iski toimistolla, jonne meidät poistettiin kolaritilanteesta nopeasti toisen tukkarikuskin toimesta. Oma kuski kävi iltapäivällä kyselemässä ollaanko kunnossa ja tänä aamuna ajoi huomattavasti varovaisemmin.

Vakkari tuk-tuk-kuskimme kyydissä.

Seuraavaksi raportti Barbrolle pinkistä, perustuu havainnointiin, en ole keskustellut aiheesta. Mitään suurempia tunteita vaaleanpunaiseen väriin ei tunnu liittyvän. Kaikenlaisia pinkin sävyjä käytetään monissa asioissa. Jopa talot on maalattu joskus pinkiksi, samoin seinät sisällä (kuten työkaverillamme Santoshilla). Osa perinteisistä asuista on hyvinkin pinkkejä. Myös miehillä perinneasut saattavat olla kirkkaan vaaleanpunaisia, ainakin sellaisia nähtiin folk dance festareilla. Pienillä pojilla en ole vaaleanpunaista nähnyt, mutta kaikilla muilla kyllä. Naisilla on paljon pinkkiä arjessa, samoin tytöillä, mutta myös miehillä. Miesten peruasu on täällä suorat housut ja kauluspaita ja yllättävän monesti kun aloin tätä pinkkiasiaa tarkkailemaan, huomasin kauluspaitojen olevan pinkkejä. Sekhawatissa tein pienen havainnointitestin: 10 minuutissa näin kahdeksan vaaleanpunaissävyistä paitaa miehellä. Todistettu siis!

Ensimmäiset hennat lähdön kunniaksi. Made by Priya our house keeper staff member.

Intian miinukset ja plussat:

- Jatkuva meteli: autojen tööttäykset, kännyköistä soitettu musiikki ”kävelevä disco”, huutaminen. Huipennuksia ja hermostumisia meteliin on usein aamuisin liikenteessä, mutta paras on kyllä ollut Bikanerin autiomaassa kamelimiehen kännykästä soittama intialainen rallatus. Kun kerrankin olin kuvitellut olevani hiljaisuudessa keskellä ei mitään.
- Epäoikeudenmukaisuus ja järkyttävä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä.
- Huonokuntoiset eläimet kaduilla.
- Epäjärjestelmällisyys.
- Väärinkäsitykset, ymmärrys- ja kommunikaatiovaikeudet.
- Tuk-tuk-kuskien ”yes I know the place, good address” ja ei sitten kuitenkaan mitään käsitystä suunnasta.
- Jatkuva pieni länkkärin huijaaminen.
- Apinana olo, kun ihmiset tuijottavat, haluavat koskettaa ja kysyä aina samat asiat. ”Which county you belong?” ”What is your good name?”
- Tungos ja ihmisten määrä.
- Sairastumisen pelko.
- Kuumuus ja monsuuni. Nyt myöhemmin yöpalelu.
- Cämpin ruokaan kyllästyminen.
-Työpaikan miinukset: epäjärjestelmällisyys, työpaikalla istuminen tekemisen sijaan, vääränlainen työ, kommunikaation puute.

+ Mahtavat ruokakokemukset, esim. kerran Smoke Loungessa.
+ Uudet kokemukset ja kaikesta selviäminen omin voimin antaa paljon.
+ Lassit BMB:llä
+ Ystävälliset, aurinkoiset intialaiset ihmiset.
+ Hindin oppiminen. Osaan noin 20 sanaa ja usein olin porukasta se joka osasi eniten.
+ Edulliset hinnat, jotka mahdollistavat monia asioita kuten hienoja reissuja.
+ Udaipur ja Bundi, lempireissukohteeni.
+ Paikkojen kauneus.
+ Yllättävyys, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Joskus se on hyvääkin.
+ Bollywood-elokuvat
+ Bollywood-tanssikurssi
+ Intialaiset vaatteet, värien paljous.
+ Matkan päällä olo.
+ Havelit ja muut kauniit vanhat rakennukset.
+ Cafe coffee day ja Gaurav Tower, jonne suuntasin usein yksin vapaapäivinä.
+ Työn plussat: työkaverit, moottoripyörällä kentälle meno, slummien naisten ystävällisyys ja naurut, naiseuden kokemuksen jakaminen, haastattelut, naisten pitkä muisti ja ilo kun seuraavan kerran tapaa uudelleen.
+ Herkut: lassit, indian sweets, suklaat.
+ Huge diversity, jota ei kykene oikein selittämään, mutta joka näkyy jotenkin joka päivä.
+ Kaikki ihanat ihmiset, jotka täällä tapasin. Suomalaiset erityisesti, intialaiset ja kaikki loput.

Me and Stinky in Nahagar Fort wondering where to go next?