Arkea Intiassa

Palmuja Bundissa

Tyypillinen elo täällä on pikkuhiljaa muuttunut varsin arkirutiiniksi. Herään tuulettimien melun loppumiseen kello 7.00, koska silloin sähköt katkeavat tunniksi paikallisen sähkönsäästökampanjan vuoksi. Herätyskello soi 8.00 ja menen suihkuun, joskus nousen jo ennen kelloa venyttelemään. Aamupalalla syön mitä talo tarjoaa (kananmunia eri muodossa, paahtoleipää, puuroa, hedelmiä) ja lisänä omaa mysliä ja joskus jogurttia. Pakkailen päivää varten ja kiroilen, etten pääse enää oman huoneen vessaan, kun kaikki kolme kämppistäni ottavat suihkun jälkeeni. Tuk-tuk-kuskimme on melkein aina täsmällisesti paikalla 9.15, usein jopa etuajassa. Työmatka kestää vartin ja toimistolle saavumme siis työajan alkaessa 9.30.

Töissä ensimmäinen tunti kuluu lehteä selaillessa ja päivän ohjelmaa selvitellessä. Kentälle työntekijät lähtevät noin 11 aikaan. Riippuen vähän kohteesta, matkataan kentälle bussille, tuk-tukilla (josta paikalliset käyttävät nimityksiä ”taxi”, ”auto” tai ”auto-ricksha”), moottoripyörällä tai jalan. Takaisin tullaan kolmen-neljän maissa ja viimeiset tunnit käytetään paperihommiin eli minun tapauksessani päiväraporttien kirjoittamiseen ja tutkimuksen sekä muun materiaalini valmisteluun. Kenttätyöntekijät usein vain raapustavat jotain vihkoihinsa ja istuskelevat huulta heittäen loppupäivän tunnit. Noin varttia vaille kuusi porukka valuu takahuoneesta kohti uloskäyntiä kärkkymään kotiinlähtöä (-niin tyypillinen ilmiö kaikilla työpaikoilla!). Toimistopäivinä yritetään keksiä mielekästä tekemistä paperitöiden parissa koko päiväksi, joka ei aina onnistu ja aika kuluu normaalia hitaammin. Branch manager eli pomomme on kiireinen eikä oikein ehdi opastamaan tai seuraamaan mitä teemme, eikä tunnu olevan kovin kiinnostunutkaan. Välillä kaipaisin parempaa ohjausta. Toistaiseksi olen yrittänyt keksiä mielekkäitä ja minulle sopivia hommia omatoimisesti. Lounasta syödään silloin kun on nälkä ja syömään ehtii. Lounas valmistetaan ja pakataan meidän talolla ja on aina yhtä jännittävää aukaista lunch box, joka on muuten yksi mahtavimpia asioita Intiassa. Lounaaksi on yleensä jotain kasviksia ja chapatia sekä banaani.

Erään Health Campin jälkeen ympärillemmemme kerääntyneet pojat. "One photo maam!"

Illoiksi meillä ei ole vakituista kuskia. Kotiin lähdetään klo 18 (torstaisin klo 17, kun talolla on Idexin tapaaminen) yleensä jonkun toimiston edessä hengailevan kuskin kyydillä. Sain itseasiassa puhuttua meille aikasemman kotiinlähtöajan kaikiksi päiviksi klo 17.00 Bollywood-tanssikurssin vuoksi, mutta todellisuudessa tanssimaan ei päästä kuin parin viikon päästä. Cämpillä (kutsun Idex camp -taloamme perinteisessä päiväkirjassanikin ”cämpiksi” intialaiseen tapaan siltä miltä kuulostaa kirjoittaen) ei ennen illallista ehdi paljoa. Klo 19-20.30 tarjoillaan illallinen, joka alkaa nyt reilun kuukauden jälkeen tuntua melko yksitoikkoiselta, vaikka onkin ihan perushyvää. Iltaisin joko nettailen, pesen pyykkiä, käyn kävelyllä, hoidan asioita, käyn Gaurav Tower ostarilla, kaupassa kävelymatkan päässä Tonk Roadilla tai lassilla viereisessä ravintola BMB:ssä. Joskus jopa lähdetään jonnekin kaupungille leffaan tai muille asioille. Useinkaan viikolla en kuitenkaan meidän Jai Jawan colonyn ja Tonk Roadin läheisyydestä poistu.

Nyt kaiken lisäksi meidän cämpin läheisyydestä on löytynyt paljon paikkoja ja mahdollisuuksia harrastaa, joten merta edemmäs ei tarvitse lähteä. Monet käy läheisellä kuntosalilla aamulla tai illalla. Kulman takaa löytyi Bollywood-tanssikoulu, jossa voi myös joogata. Myös Idex järjestää talolla joinakin aamuina aamukuuden joogaryhmää. Australialainen Siân vetää huvikseen pari kertaa viikossa katolla excercise tunteja eli jumppaa, treeniä ja venyttelyä halukkaille. Talolla on aina joku menossa jonnekin, joten seuraa ei tarvitse etsiä – rauhaisia nurkkia ja hiljaisuutta sen sijaan täytyy todella hakea. Viiden minuutin kävelymatkan päässä on myös kauneushoitola, josta yli puolet asukkaistamme (myös minä) on hankkinut 999 rupiaa (16 euroa) maksavan hoitopaketin, joka sisältää 2 body maggage, 2 facial, 3 hair spa ja 1 golden bleach (joka tarkoittaa ihon valkaisua, jota intilaiset harrastaa, saadakseen vaaleamman ihon. Minulle ei ole tarvetta sellaisella ja kuulin myös, että käyttävät siihen epäterveellisiä valkaisuaineita, joten taidan jättää sen kokonaan käyttämättä. Hinta ei kirpaise, vaikka jätänkin).

Ihan hyvä elo siis. Aika kuluu todella nopeasti ja välillä tuntuu, että oikea Intia jää kokematta. Jonkinlainen ”klassinen” Intia-kokemus ehkä jääkin, mutta toisaalta arki töissä slummeissa on ehkä kuitenkin jotain aidompaa. Iltaisin ja viikonloppuisin sitä kaipaa pieniä länsimaalaisia juttuja, jotka toki ovat täällä aina intialaiseen tyyliin toteutettuja. Ja toisaalta koska on varaa voi niitä tehdäkin ja siten yrittää parantaa ihmisten asemaa täällä. Tänään alkoi kolmen päivän vapaa. Aamupäivä vietettiin toimistotyöntekijä Saraswatin kotona ja juhlittiin hänen yhdeksän päivän paastonsa loppumista syömällä yhteinen lounas. Samalla reissulla kyläteltiin myös FPAI:n Jaipurin Brachin chair personin kotona ja nähtiin mm. hänen talonsa alakerrassa sijaitseva lakifirmansa toimisto. Nyt junalippujen metsästykseen!