Junamatkustamisesta

Junalippujen etukäteen varaus oli taas yksi kiintoisa kokemus viime keskiviikkona. Netistäkin voi lippuja ihan onnistuneesti varata, mutta useinkaan järjestelmä ei toimi, eikä tee yhteistyötä turhan hyvin suomalaisten pankkien kanssa. Mentiin siis Allin kanssa asemalle, jossa on reservation center ja ihan oma jononsa seuraaville: foreign tourists, freedom fighters, elders, handicapped people. Lippua varten täytetään lomake, johon täytyy kirjoittaa junan numero, määränpää, lähtöaika, matkustajien nimet ja iät. Jos on jonoa, niin kuin meidän tapauksessamme oli, virkailija suostuu ottamaan vain yhden lomakkeen ja myymään vain yhden matkan kerrallaan – ei aina edes paluumatkaa samalla. Ja taas takaisin jonon perälle seuraavien lippujen saamiseksi. Virkailija ei myöskään suostunut kertomaan olisiko seuraavissa yhteyksissä tilaa, kun varaamani juna olikin täynnä. Sitten vaan aikatauluseinältä arpomaan seuraavaa mahdollista junaa ja täyttämään uusi lomake, jonottamaan ja kokeilemaan onnea josko sinne mahtuisi. Vinkkinä siis lippuja asemalta varaaville: katso netistä mahdollisia junavaihtoehtoja ja kirjoita tiedot ylös, jotta voit täyttää taas uuden lomakkeen ja yrittää saada paikkaa sinne. Vietettiin jonottaessa melkein kaksi tuntia, kun Allilla oli lippuja ostettavana vielä joulukuun reissulleen.

Mieluisalla menomatkalla viime lauantaina. Valitettavasti ei kuvaa paluumatkan seisomapaikoilta.

Junakokemukset ovat tähän saakka olleet hiukan vaihtelevia, tosin kovin montaa ei vielä olekaan eikä siten siis kokemuksia kaikista luokista. Tavallinen sleeper yöjunan makuupaikka ei ole turhan miellyttävä, penkin ollessa nihkeää nahkajäljitelmä materiaalia, mutta hinta on halpa. Kalliimpi ilmastoitu AC-makuupaikka sen sijaan on varsin luxus, tyynyjen ja huovan kera. Suomalaiseen tapaan konnari käy herättämässä ennen oikeaa asemaa ja nukkuminen voi onnistua ihan hyvin. Yllättäen kaikki tähän mennessä kokemani junat ovat olleet aikataulussaan, jopa etuajassa saapuneet määränpäähän. Asemalle sen sijaan junat ovat tulleet aina hiukan myöhässä. Päiväjunan perusistumapaikat on samaa nahkajäljitelmää ja paikkoja on kolme ja kolme vastakkain. Junat tuntuvat olevan aina todella täynnä, ovet ja ikkunat ovat auki, jotta ilma vähän edes kiertää ja rohkeimmat istuvat avoimissa oviaukoissa. Intialaisen junan vessaan en ole vielä rohjennut. Muiden kertoman mukaan se ei ole turhan mieluisa kokemus.

Tyopaikan koneelta blogikirjoituksia nettiin laittaessa on paljon ongelmia eika tule ihan niin kauniita merkintoja kuin haluaisin.