Viikonloppuna Bundissa

Ensimmäinen omatoimimatka on nyt Intiassa tehty. Aikaisemmat reissut Agraan ja Bikaneriin ovat olleet isolla porukalla turistihenkeen tehtyjä – ja yksi samanlainen reissu tehdään vielä tulevana viikonloppuna tiikerisafarille. Lähdettiin suomalaistyttöjen jengillä pieneen rauhalliseen Bundiin reilun 200 km päähän. Lähdettiin aamubussilla ja matkattiin luvatun neljän tunnin sijasta kuusi ja puoli. Saavuttiin yhden jälkeen Bundiin, jossa majoituttiin hotelliin, lounastettiin ja lähdettiin katsomaan sen kaupungin city palace ja fort.

Ylös fortille kiipeämiseen mukaan annettiin bambukepit vihaisten apinoiden hätistelyyn, joita jouduttiinkin paluumatkalla heiluttelemaan. Suuremmilta apinahyökkäyksiltä vältyttiin, mutta aikamoiset sydämentykytykset paviaanit kuitenkin aiheuttivat. Hauskin juttu oli alhaalta matkaamme lähtenyt opaskoira ”No name”, joka kertoman mukaan haistaa turistit ja opastaa aina. Koira tosiaan opasti meidät oikeaan suuntaan, kun meinasimme eksyä reitiltä. Näkymät palatsilta ja ylhäältä vuorelta olivat mahtavat – erityisesti kun satuimme sinne auringonlaskun aikaan.

Sunnuntaiaamuna mentiin läheiselle järvelle, jonne Mari ja Anu pyöräilivät vuokrapyörillä ja me loput kävelimme. Bundi oli ihanaa vaihtelua ainaiseen Jaipurin ison cityn hälinään. Vaikka bussimatka takaisin kesti samat kuusi ja puoli tuntia oli matka ehdottomasti tekemisen arvoinen, jopa sillä kuoppaisella tiellä, jonka Lonely Planet kuvaili olevan ”bone wreckless”. Tutkailussa seuraava sympaattinen pikkukaupunki matkakohteeksi sekä muiden viikonloppumatkojen junien buukkaus. Junat varataan täällä täyteen turhankin ajoissa, erityisesti lähestyvän valojen juhlan Diwalin aikaan on enää lähes mahdotonta saada paikkaa mihinkään junaan. Harmi, sillä meillä on kolmen päivän vapaa töistä silloin. Mutta eiköhän jotain Diwali-tekemistä järjesty junista huolimatta.

Eilen käytin läheisen kauneushoitolan 1000 rupian paketista ensimmäisen hair span ja body massagen enkä paljon tyytyväisempi voisi olla. Ihanan rentouttavaa. Eilen myös hämmennyin töissä ja tajusin ensimmäisen kerran, että taidan sittenkin olla hiukan väärässä paikassa, vaikka olen uskotellut muuta ja yrittänyt keksiä itselleni sopivia työtehtäviä. Pomo esitteli minua jollekin vieraalle.

Swati: ”An here is our other intern. She has been studied womens' maternal health.”

Me: ”What?, No, no. I studied womens' studies.”
Swati: ”Yes, yes. Women and maternal.”
Me: ”NO, women and culture. Cultural research!”

Mutta viesti ei tainnut vieläkään mennä perille ja ilmeisesti minulta odotetaan täällä jotain aivan toisia taitoja kuin oikeasti omaankaan. Saa siis nähdä millaisiin synnytysvalmennuksiin tästä sitten seuraavaksi. But well, no worries. This is India.