No tigers but at least tiger foot prints!Muutamia ”must to do” juttuja olin listannut ennen Intiaan lähtöäni ja nyt melkein kaikki niistä on toteutunut. Viikonloppu vietettiin tiikerisafarin merkeissä Sawai Madhopurissa. Olin itse suunnitellut varaavani safarin marraskuussa, mutta kun cämpiltä oli porukka lähdössä nyt päätettiin mekin lähteä 10 hengen porukkaan. Ajoituksen puolesta lokakuu olikin parempi, sillä monsuunin jäljiltä puisto on vielä vihreä ja kaunis. Jo nyt kuivuminen oli alkanut ja puut kellersivät – en siis ihan menettänyt ruska-aikaa.
Itse Sawai Madhopurissa ei ole paljoakaan nähtävää tai tehtävää. Kaikki paikallinen bisnes siellä perustuu tiikereille ja niiden mahdolliseen näkemiseen. Saavuttiin jo alkuiltapäivästä, majoituttiin kahteen vierekkäiseen hotelliin, joiden laatu oli vähän niin ja näin. Laadusta mm. kertoo toisen hotellin ravintola, jossa syötiin kahden tunnin odottamisen jälkeen tilaamaamme lounasta. Lounaan jälkeen tutkailtiin paikallisia turistien houkuttelukauppoja ja erilaisia village women handicrafts paikkoja. Illalliselle mentiin paremman hotellin buffettiin ja ajoissa petiin, koska safarin ajoneuvon ja lippujen vaihdon hankintaan piti lähteä aamuviideltä. Siellä meitä odottikin melkoinen säätö ja reilun tunnin riitely, koska matkaseurueessamme olikin osallistujamuutoksia alkuperäisen online-varauksen kokoonpanon sijaan. Lopulta jouduttiin ostamaan kaksi lippua lisää toiseen ajoneuvoon, että kaikki pääsivät mukaan. Safarille lähtö lippuluukulla ja oikean ajoneuvon sekä opopaan löytäminen on todellinen intialainen hässäkkä. Suosittelen jatkossa muille tiikerisafarille lähtijöille hiukan enemmän maksavaa, varmasti kaikkien sikäläisten hotellien tarjoamaa hotelli+ safari-pakettia, jossa hotellin henkilökunta hoitaa aamuhässäkän ja ajoneuvo vain poimii osallistujat heidän hotelleiltaan matkalla puistoon.
Mutta tärkeimpään: yhtään tiikeriä ei safarilla nähty, mutta jäljet nähtiin. Sen sijaan peuroja ja muita hirvieläimen sukulaisia (bluebull), antilooppeja, riikinkukkoja, vesikäärme ja melkein krokotiili. Opas kyselikin monilta osallistujilta kuinka mones safari kullakin on menossa. Ilmeisesti monet ottavat useita safareita ja eri aikoihin, jotta tiikerien näkemisen mahdollisuudet nousevat. Puistossa kuitenkin on yhä todistettavasti tiikereitä, eikä kaikkia niitä ole salametsästetty. Matkaan oli onneksi lähdettykin tietäen fakta, ettei tikruja välttämättä tulla näkemään, joten pettymys ei ollut niin valtava. Puisto itsessään on kaunis ja näkemisen arvoinen. Nautin paljon vihreydestä, raikkaasta ilmasta, eläinten äänistä ympärillä ja mahdollisen tiikerin näkemisen aiheuttamasta jännityksestä.
Paluumatkalle meillä ei ollut junalippuja, koska juna oli täynnä. Liput kuitenkin saa ostaa ennen junan lähtöä, mutta sellainen lippu tarkoittaa vain matkapilettiä, ei paikkalippua. Juna oli aivan tupaten täynnä ja jouduttiin seisomaan koko kahden tunnin matka takaisin hyvin ahtaasti. Junien ylibuukkaus on aivan käsittämätöntä täällä. Asemilla uusia matkustajia ei mahdu enää sisään, eikä entiset mahdu liikkumaan edes ovelle päästäkseen ulos. Perille kuitenkin päästiin, mutta voi kuinka iloinen olenkaan siitä, että ostettiin jo istuma/makuupaikat sisältävät junaliput seuraaville matkoille.
Vapaapäivinä viime viikolla seikkailin Jaipurissa. Torstaina kävin parin tytön kanssa Sanganeerissa, lentokentän vieressä olevassa esikaupungissa/kylässä, joka on erityisen tunnettu kierrätyspaperin tekemisestä, mutta myös posliinin (blue pottery) ja käsinpainettujen kankaiden valmistuksesta. Torstai-iltana mentiin lukuisia runoesityksiä ja lauluja sisältäneeseen juhlapäivän seremoniaan katsomaan, kun kolme isoa paperiukkoa ja pahat henget poltettiin näyttävästi ilotulitteiden kera. Lokakuun 6. Vijayadashmi / Navrati juhlasta voi lukea enemmän vaikka wikipediasta. Perjantaina lähdin yksin paikallisbussilla keskustaan ja pääsin perille onnistuneesti säästäen 70 rupiaa, koska valitsin julkisen ahtaan kulkuvälineen tuk-tukin sijasta. Kävelin Pink Cityssä tunteja, hankin tuliaisia, söin samosan katukojusta ja katselin ympärilleni nautiskellen ihan omasta yksinäisyydestäni (ympärilläni kaikki intialaiset turistikauppiaat). Nyt taas kaksi täyttä työviikkoa toimistolla, missä vilisee hiiriä, ennen pitkää lomaa Diwalia.
Pahat henget palavat
Hyvä, että paholaiset on nyt hätistetty tiehensä. Näytitpä hirmuisen pieneltä paperiukkojen kanssa, Tiikereitä muuten taitaa olla parasta katsella televisiosta, niin minäkin tein eilen. Kuva jäljistä oli kuitenkin näkemisen arvoinen. Täällä on kaikki ennallaan, eilen vain piti ottaa vapaapäivä, kun perjantaina siivosin. Vasen jalka temppusi. Muuten kaikki on hyvin Terkkuja ja halauksia muumi
VastaaPoista